Saarikierros vol1.

Pääsiäinen alkoi heti, kun Joonas asteli Keflavikin lentokentällä mua vastaan. Ei vaan voi kuvailla mille tuntuu, kun näkee toisen 3kk jälkeen. Oi että! Nyt Joonas ottikin jo lennon kohti Espanjaa ja vasta-ajettuja golf-kenttiä, joten mä ajattelin laittaa heti tekstin tulille ja kertoa meidän reissusta. Ja ihan huippua meil olikin!

Ihan aluks aloitetaan tärkeimmästä: tuliaisina sain Jallua, kirpeitä karkkeja, suklaata ja salmiakkia. Aaaaah. Sitten yks H&M:n perustoppi, koska kissan kynnet oli menneet yhdestä läpi ja nyt ne reiät alkoi olemaan jo aika *kröhöm* huomattavat. Täällähän ei mitään henkkamaukkoja ole ja Lindexkin tuli viime syksynä. Sieltä jos meinaat perustopin ostaa, sille tulee hintaa 15€, joten shoppailua on tullut välteltyä ja huolella. 

Sitten itse reissuun! Kierrettiin siis koko Islanti. Tavoitteena oli aloittaa etelästä ja kiertää idän kautta pohjoiseen, josta tultaisiin takaisin Reykjavíkiin ja Golden Circlelle. Eli oltaisiin kierretty koko saari (Ring Road) ja sellainen pienempi turistitie (Golden Circle) yhteensä neljässä päivässä. Niinhän me tehtiinkin, mutta... 

Eka päivä alkoi oikeinkin mallikkaasti: aurinko paistoi ja kaikki sujui hyvin, KUNNES GOOGLE MAPS PETTI ja osoitehaku ohjas meidät 200m väärään kohtaan. Tässä vaiheessa siis oltiin etsimässä meidän vuokra-autofirmaa rinkat selässä ja pienessä kiireessä, koska haluttiin lähteä ajoissa matkaan. Oltiin vuokrattu auto Nordic Car Centrestä, mutta kyseistä paikkaa ei ollut edes olemassa, vaan paikan nimi oli joku Central Car Rental. Mutta meidän varaus oli siellä tallessa ja alkusäätöjen jälkeen päästiin matkaan, tai itseasiassa ajamaan ekalle huoltoasemalle tankkaamaan, koska kyseisessä paikassa autoa ei tarvitse palauttaa täydellä tankilla. 

Day 1, maisemia:

Eka nähtävyys oli Seljalandsfoss-vesiputous. Siellä me ja muut turistit kierrettiin putous, kun sinne taakse pääsi kävellen. Samassa paikassa oli pari muutakin putousta, mutta yksi (Gljúfrabúi) oli kallion välissä. Sinne pääsi loikkimalla kiveltä kivelle ja osa pulahti veteen matkan varrella. 

Seljalandsfoss. 

Seljalandsfoss. Tuossa oikeassa laidassa näkyy pieniä vaaleita pisteitä, ne on ihmisiä.  

Gljúfrabúi.

Vesiputouksien jälkeen suuntana oli mustan hiekan ranta, "the killer beach", Reynisfjara. Tällä kyseisellä rannalla kuoli yksi turisti tässä keväällä, koska oli mennyt liian lähelle aallokkoa ja paluuvirta oli vetäissyt mukanaan. Tästä tulikin mieleen, että edellisessä postauksessa sanoin turistien olevan tyhmiä: no, tälläpä rannalla ei ollut kunnollisia kylttejä varoittamassa aallokosta. Tai oli siellä yksi infotaulu, mutta siitä ei saanut nopealla vilkaisulla mitään käryä, että jostain varoitettaisiin. Tähän löytyisi aivan varmasti jokin ratkaisu, mutta nyt oli kyllä puutteelliset varoitukset. 

Reynisfjara, taustalla näkyy vähän Dyrhólaey-kivimuodostelmaa. 

Samaisella rannalla olevat kivimuodostelmat, Reynisdjangar. 

Rannan jälkeen ajateltiin pysähtyä Víkissä ja vähän huoltaa meidän autoa. Pyyhkijät olivat mitä olivat ja kuskin puolen pyyhin oli vielä huonompi, kuin apukuskin. Tällaisten tilanteiden sattuessa kannattaa niellä tappio ja ostaa uusi pyyhin about 10€:lla, koska sitten kun se sade yllätti, oltiin aika onnellisia uudesta pyyhkijästämme. 

Next stop: Skaftafell, Svartifoss ja Jökulsárlón. 

 Skaftafell on luonnonsuojelupuisto, missä päästiin vähän vaeltelemaan. 

No mitäpä veikkaatte, oliko pakko käydä Svartifossilla? Oli.  

Jökulsárlón. 

Jökulsárlón ja hylje! Niitä oli tuolla paljon, mut joku brittituristi HEITTI VETEEN jonkin kiven, että hylkeet säikähti ja ui pois. Haluttiin tökätä tyyppi lohkareen perässä uimaan. Olisi ollut aika virkistävä kylpy, koska Jökulsárlón muodostuu Vatnajökul-jäätiköltä sulaneesta vedestä ja jäälohkareista. 

Jökulsárlón ja Vatnajökul. 

Ekan päivän osalta oltiinkin sitten siinä. Ajeltiin majapaikkaan Höfniin, missä oli aika monta muutakin turistia. Tarkoitus oli käydä syömässä, mutta ainut paikallinen houkutteleva mesta oli niin täynnä, että ihmiset jonottivat jonotuslistalle. Onneksi meillä oli eväitä, niitä ilman ei kannata suunnitella reissuja! 

Jo pelkästään postaus ekasta päivästä on näin pitkä, että aattelin jakaa tekstiä. Vaikka pääasiassahan noi kuvat tuo lisää pituutta, mutta voin vannoa, että ne on valittu tähän aika tarkalla seulonnalla. :D Jatkan tähän vielä toisen päivän, mikä ei sitten sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan...

Toinen päivä alkoi auringonpaisteessa, mutta kiitettävässä islantilaisessa viimassa. Lähdettiin Höfnistä ajamaan kohti seuraavaa etappia, mikä olis ollut Akureyrin kaupunki keskellä Pohjois-Islantia. Lyhyin reitti ei tullut kyseeseen, koska kyseinen tie oli merkitty punaiseksi. Meidän piti siis mennä rannikkoa pitkin ja kiertää matkaan 100 kilometrin verran extraa.

Punaisella merkinnällä tarkoitan merkintää nettisivuilla, mikä ilmoittaa teiden kunnon. Täällä on sellainen tiepalvelu kuin road.is, mikä näyttää Islannin kartan ja sieltä aluekohtaisesti tiet ja niiden kunnon. Esimerkiksi punainen tienpätkä tarkoittaa "impassable" ja sinne meneminen on omalla vastuulla. Kerran meinattiin uhmata näitä merkintöjä, mutta sitten kun tuli vastaan "suljettu"-kyltti, niin ajateltiin, että parempi olla leikkimättä. Merkinnät muuttuvat päivän mittaan, joten sivua kannattaa päivittää usein.

Vuoria aamuauringossa. 

Tässä näkyy hyvin, miten säävaihtelut tapahtuu. Aurinko paistaa ja taivaalla pilkahtaa sinistä, mutta samalla paksu harmaa pilvikerros syöksee lunta. 

Tälle näyttää road.is. Meidän matkalle sattui vähän mutkia. Nuo tiet, mitkä on merkattu punaisella ja niiden päällä on keltapunainen pallo, on ihan kokonaan suljettu. Ja meidän oli just tarkoitus mennä Egilsstaðirista Reykjahliðiin. 

Tälle näytti ajelu viimeiset 30km. Välillä edessä oleva auto katosi ja oltiin ihan täysin sokeita. Tuossa tien reunassa on keltaiset tiemerkit 10m välein ja nekin katos välillä. Lumisade vielä olisi ihan mennyt, mutta tuuli lennätti sitä lunta jokaisesta astekulmasta. Välillä ei tiedetty, että ollaanko jyrkänteen reunalla vai onko vieressä tasaista maata, kun kaide katosi. Meillä oli onneksi isompi auto, mutta yksi pariskunta teki fiksusti ja kääntyi takaisin pikkuisella Fordillaan, sillä ei olisi päässyt penkkojen yli.

Oltiin saatu tarpeeksemme lumipyryssä ajamisesta, joten pysähdyttiin Egilsstaðiriin. Siellä soitettiin tiepalveluun, missä sanottiin teiden olevan suljettuna, mutta huomenna pitäisi avautua. Eipä sen kummempia kuin peruuttamaan hotellia Akureyristä ja varaamaan uutta majoitusta, mikä löytyi todella helposti ja nopeasti. Vaikka Egilsstaðir on ihan pikkukaupunki, löydettiin paikallinen ravintola, mikä oli todella mainio! Siellä oli jopa vähän edullisempaa syödä, kuin Suomessa, mikä in Islannissa äärimmäisen harvinaista. Mentiin syömään, törmäsin vaihtarikaveriin samassa ravintolassa (ja tietysti olin ajatellut, että turha laittautua kun ketään en tunne) ja sen jälkeen unille. Seuraavassa postauksessa vuorossa on kolmas ja neljäs päivä.

Ja! Elli toimii ensi syksynä tutorina JSBE:n maisterivaiheeseen tuleville! JEEE! Ihan huippua! 

aloitan kumartamaan,

Ja!

Kaikella ivallisella rakkaudella:

Yeah. 

Ensi kertaan,

räjähdän.

#FlashbackFriday

Tziisus bänging khrist, enää vain 6 viikkoa jäljellä! Ihan hyvä siis tässä vaiheessa päivittää Islanti-uutiset. TÄÄLLÄ ON KEVÄT (mutta who knows, huomenna voi sataa lunta 15cm). Mutta kevätkevätkevät jeeeah! Kouluhommia on ollut ihan kiitettävästi, mutta nyt yksi intensiivikurssi loppui ja pääsee vähän hengähtämään, kun tuo pääsiäinenkin kolkuttaa ovella. Pääsiäinen onkin yks virstanpylväs, kun tuo toinen puolisko Suomen Savosta lennähtää tänne.

(Älkää edes kysykö, onko Svartia ikävä. Oon lopettanut sen kuvien katsomisen, etten pillahda itkuun.)

Suklaamunia lähikaupassa. Noi on siis mun pään kokoisia ja painaa kilon. Eli ostan niitä varmaan kolme ja itken allergiani kanssa. 

Siinä se (taas) on, uusin musteläiskäni, Ragnarök eli maailmanlopun taistelu. Tällä hetkellä teksti näkyy pikkuisen, mutta ehkä kesällä sheivaan näkyviin. Ihanaa kun on syy, miksi vetää päästä osa kaljuksi, kun kokonaan en uskalla hiuksia pois ajella. 

Reissuja en ole tehnyt paljoakaan, itseasiassa harmillisen vähän. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta on mulla ollut sen verran hauskaa, etten oo ees kunnolla hoksannutkaan koko asiaa. Nyt vasta, ja siksipä kerronkin niistä parista reissusta, mitä oon tehnyt.

Reykjavík on aika pieni kaupunki, joten se on aika nopeasti nähty. Useimmat turistit ja vaihtarit lähtevätkin kiertelemään ympäri saarta, joko vuokraten auton porukalla tai kulkemalla lyhyempiä etäisyyksiä bussilla. Turistien keskuudessa myös päivän kestävät kiertoajelut ovat suosittuja, koska sää on petollinen ja osa turisteista on oikeasti tyhmiä.

Viðey on pikkusaari tuossa Reykjavíkin kupeessa. Siellä oli parit talot, raunioita sekä Yoko Onon Imagine Peace Tower. Ajateltiin aluksi, että koska saari on vain muutaman kilometrin mittainen, kävelisimme sen ympäri parissa tunnissa. Kuinka ollakaan, siellä meni melkein neljä tuntia, eikä edes ehditty kiertää kaikkea, mitä oli tarkoitus!

Kun kuvaa zoomaa, keskellä kiven päällä on hylje! Niitä on itseasiassa kuvassa kaksi, toinen on valkoinen ja se makoilee ulkonevalla rannalla, keskihylkeestä katsottuna vasemmalla ylhäällä. Näyttää lumikasalle, mutta sitten se alkoikin liikkua!

Toinen reissu oli ESN:n järkkäämä reissu Akureyrin kaupunkiin. Akureyriin ajeltiin 6-7h, mutta matkalla tehtiin ainakin yksi pysähdys liikaa. Mutta ainakin yksi ihan huippupysähdys oli Kaldin panimolle, missä oli kirjaimellisesti hanat auki.

Yaz!

Akureyriin saavuttiin siis perjantaina, ja lauantaina osa lähti laskemaan hiihtokeskukseen ja osa vuokrasi auton ja kierteli ympäri. Menin itse vetrestämään muistoja lautailun parissa, ja ai että, miksi viime kerrasta on niin kauan? Kaikki sujui laskujen suhteen moitteettomasti, mutta aloin epäillä välinevuokraajien vihaavan minua. :'D Aluksi sain rikkinäisen laudan, ja vaihdettuani sen toiseen, kävi ilmi, että toisen laudan siteiden väli oli liian suuri, ja jouduin jännittämään laskuissa lihaksia jatkuvasti. Tämä olisi ollut vielä ihan siedettävää, mutta kun käytiin kokeilemassa laskemista puuterilla... Seuraavana päivänä tiesi, että oli tullut urheiltua!

Nice try, välinevuokraamo.

Laskettelun jälkeen mentiinkin takaisin keskustaan, ja jotkut urheat lähtivät toiselle panimovierailulle ja hakemaan vauhtia pitkään iltaan. Seuraavana päivänä halukkaat lähtivät laskemaan uudestaan, mutta omassa porukassamme otettiin rauhallisesti, kierreltiin ympäri Akureyriä ja odoteltiin paluumatkalle lähtöä.

Rakkautta liikennevaloihin!

Voin luvata, että sitten kun palaan Suomeen, en valita säästä (ainakaan ekaan kuukauteen)! Jo pelkästään, kun palasimme Akureyristä, sää vaihtui jäätävän sakeasta lumipyrystä selkeään revontulimaisemaan ja tähtitaivaaseen. Sää onkin myös islantilaisten lempparipuheenaihe, mutta useamman varoituksen olen saanut, että sää on oikeasti vaarallinen. Aamulla voi paistaa aurinko, iltapäivällä voi sataa räntää, ja se voi jäätyä illaksi. Pohjoisessa voi olla poutaa ja aurinkoista, mutta Reykjavíkissä on lumimyrsky. Sään oikukkaan luonteen takia tulee varautua siihen, että reissut ja retket peruuntuvat. Majoituksissa ja autoissa kannattaa siis tarkastaa peruutusturva, jottei mene hukkaan satoja egejä.

Sanoinkin tuolla kirjoituksen alussa, että turistit (osa, tietty) ovat oikeasti tyhmiä. En heti alkuun halunnut aloittaa paasaamista, mutta nyt sen teen. Islannin sää on petollinen ja jopa vaarallinen, ja joka vuosi jokin turistiporukka jää jumiin autolla vuoristolle. Offroadilla ajaminen on kielletty laissa, enkä edes halua tietää, millaisia summia täällä peritään sakoista... Myös näkemisen arvoiset kohteet ovat luonnon tekemiä muodostelmia, ja silloin siellä määrää ihan eri voimat, kuin viranomaiset. Kun tuli ensimmäiset uutiset turistin kuolemasta ja turistiryhmien päätymisestä vaaratilanteisiin varoituskylteistä huolimatta, jotkut vitsailivat evoluutioteorian tekevän tehtäväänsä (mikä nauratti... tai sitten ei). Eli ihan oikeasti, do not go tarkoittaa DO. NOT. GO!

Näitä vaaratilanteita voi välttää tottelemalla kylttejä, mutta sääilmiöihin voi varautua lataamalla ilmaisen applikaation nimeltä Veður. Se on aivan mainio! Veðurin kautta tulee ilmoitus aina, kun sää on vaarallinen tai siinä on jotain huomioitavaa, esimerkiksi voimakkaat tuulet, myrskyt, lumipyryt ja siinä on samalla yleinen säätiedotus. Myös auringon uv-säteilyistä tuli varoitus ja kehotus aurinkolaseihin ja aurinkorasvaan, tätä tarvittaisiin Suomessakin!

JA HEI! Kaikki, jotka ootte saaneet jo tiedon omasta vaihdostanne, superpaljon ONNEA! Ihan huikeita aikoja tiedossa, uusia ihmisiä, paikkoja ja kokemuksia!

Vorglühn! 

Ja!
Kaikella ivallisella rakkaudella:
Yeah.
Ensi kertaan,
räjähdän.