Saarikierros vol1.

Pääsiäinen alkoi heti, kun Joonas asteli Keflavikin lentokentällä mua vastaan. Ei vaan voi kuvailla mille tuntuu, kun näkee toisen 3kk jälkeen. Oi että! Nyt Joonas ottikin jo lennon kohti Espanjaa ja vasta-ajettuja golf-kenttiä, joten mä ajattelin laittaa heti tekstin tulille ja kertoa meidän reissusta. Ja ihan huippua meil olikin!

Ihan aluks aloitetaan tärkeimmästä: tuliaisina sain Jallua, kirpeitä karkkeja, suklaata ja salmiakkia. Aaaaah. Sitten yks H&M:n perustoppi, koska kissan kynnet oli menneet yhdestä läpi ja nyt ne reiät alkoi olemaan jo aika *kröhöm* huomattavat. Täällähän ei mitään henkkamaukkoja ole ja Lindexkin tuli viime syksynä. Sieltä jos meinaat perustopin ostaa, sille tulee hintaa 15€, joten shoppailua on tullut välteltyä ja huolella. 

Sitten itse reissuun! Kierrettiin siis koko Islanti. Tavoitteena oli aloittaa etelästä ja kiertää idän kautta pohjoiseen, josta tultaisiin takaisin Reykjavíkiin ja Golden Circlelle. Eli oltaisiin kierretty koko saari (Ring Road) ja sellainen pienempi turistitie (Golden Circle) yhteensä neljässä päivässä. Niinhän me tehtiinkin, mutta... 

Eka päivä alkoi oikeinkin mallikkaasti: aurinko paistoi ja kaikki sujui hyvin, KUNNES GOOGLE MAPS PETTI ja osoitehaku ohjas meidät 200m väärään kohtaan. Tässä vaiheessa siis oltiin etsimässä meidän vuokra-autofirmaa rinkat selässä ja pienessä kiireessä, koska haluttiin lähteä ajoissa matkaan. Oltiin vuokrattu auto Nordic Car Centrestä, mutta kyseistä paikkaa ei ollut edes olemassa, vaan paikan nimi oli joku Central Car Rental. Mutta meidän varaus oli siellä tallessa ja alkusäätöjen jälkeen päästiin matkaan, tai itseasiassa ajamaan ekalle huoltoasemalle tankkaamaan, koska kyseisessä paikassa autoa ei tarvitse palauttaa täydellä tankilla. 

Day 1, maisemia:

Eka nähtävyys oli Seljalandsfoss-vesiputous. Siellä me ja muut turistit kierrettiin putous, kun sinne taakse pääsi kävellen. Samassa paikassa oli pari muutakin putousta, mutta yksi (Gljúfrabúi) oli kallion välissä. Sinne pääsi loikkimalla kiveltä kivelle ja osa pulahti veteen matkan varrella. 

Seljalandsfoss. 

Seljalandsfoss. Tuossa oikeassa laidassa näkyy pieniä vaaleita pisteitä, ne on ihmisiä.  

Gljúfrabúi.

Vesiputouksien jälkeen suuntana oli mustan hiekan ranta, "the killer beach", Reynisfjara. Tällä kyseisellä rannalla kuoli yksi turisti tässä keväällä, koska oli mennyt liian lähelle aallokkoa ja paluuvirta oli vetäissyt mukanaan. Tästä tulikin mieleen, että edellisessä postauksessa sanoin turistien olevan tyhmiä: no, tälläpä rannalla ei ollut kunnollisia kylttejä varoittamassa aallokosta. Tai oli siellä yksi infotaulu, mutta siitä ei saanut nopealla vilkaisulla mitään käryä, että jostain varoitettaisiin. Tähän löytyisi aivan varmasti jokin ratkaisu, mutta nyt oli kyllä puutteelliset varoitukset. 

Reynisfjara, taustalla näkyy vähän Dyrhólaey-kivimuodostelmaa. 

Samaisella rannalla olevat kivimuodostelmat, Reynisdjangar. 

Rannan jälkeen ajateltiin pysähtyä Víkissä ja vähän huoltaa meidän autoa. Pyyhkijät olivat mitä olivat ja kuskin puolen pyyhin oli vielä huonompi, kuin apukuskin. Tällaisten tilanteiden sattuessa kannattaa niellä tappio ja ostaa uusi pyyhin about 10€:lla, koska sitten kun se sade yllätti, oltiin aika onnellisia uudesta pyyhkijästämme. 

Next stop: Skaftafell, Svartifoss ja Jökulsárlón. 

 Skaftafell on luonnonsuojelupuisto, missä päästiin vähän vaeltelemaan. 

No mitäpä veikkaatte, oliko pakko käydä Svartifossilla? Oli.  

Jökulsárlón. 

Jökulsárlón ja hylje! Niitä oli tuolla paljon, mut joku brittituristi HEITTI VETEEN jonkin kiven, että hylkeet säikähti ja ui pois. Haluttiin tökätä tyyppi lohkareen perässä uimaan. Olisi ollut aika virkistävä kylpy, koska Jökulsárlón muodostuu Vatnajökul-jäätiköltä sulaneesta vedestä ja jäälohkareista. 

Jökulsárlón ja Vatnajökul. 

Ekan päivän osalta oltiinkin sitten siinä. Ajeltiin majapaikkaan Höfniin, missä oli aika monta muutakin turistia. Tarkoitus oli käydä syömässä, mutta ainut paikallinen houkutteleva mesta oli niin täynnä, että ihmiset jonottivat jonotuslistalle. Onneksi meillä oli eväitä, niitä ilman ei kannata suunnitella reissuja! 

Jo pelkästään postaus ekasta päivästä on näin pitkä, että aattelin jakaa tekstiä. Vaikka pääasiassahan noi kuvat tuo lisää pituutta, mutta voin vannoa, että ne on valittu tähän aika tarkalla seulonnalla. :D Jatkan tähän vielä toisen päivän, mikä ei sitten sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan...

Toinen päivä alkoi auringonpaisteessa, mutta kiitettävässä islantilaisessa viimassa. Lähdettiin Höfnistä ajamaan kohti seuraavaa etappia, mikä olis ollut Akureyrin kaupunki keskellä Pohjois-Islantia. Lyhyin reitti ei tullut kyseeseen, koska kyseinen tie oli merkitty punaiseksi. Meidän piti siis mennä rannikkoa pitkin ja kiertää matkaan 100 kilometrin verran extraa.

Punaisella merkinnällä tarkoitan merkintää nettisivuilla, mikä ilmoittaa teiden kunnon. Täällä on sellainen tiepalvelu kuin road.is, mikä näyttää Islannin kartan ja sieltä aluekohtaisesti tiet ja niiden kunnon. Esimerkiksi punainen tienpätkä tarkoittaa "impassable" ja sinne meneminen on omalla vastuulla. Kerran meinattiin uhmata näitä merkintöjä, mutta sitten kun tuli vastaan "suljettu"-kyltti, niin ajateltiin, että parempi olla leikkimättä. Merkinnät muuttuvat päivän mittaan, joten sivua kannattaa päivittää usein.

Vuoria aamuauringossa. 

Tässä näkyy hyvin, miten säävaihtelut tapahtuu. Aurinko paistaa ja taivaalla pilkahtaa sinistä, mutta samalla paksu harmaa pilvikerros syöksee lunta. 

Tälle näyttää road.is. Meidän matkalle sattui vähän mutkia. Nuo tiet, mitkä on merkattu punaisella ja niiden päällä on keltapunainen pallo, on ihan kokonaan suljettu. Ja meidän oli just tarkoitus mennä Egilsstaðirista Reykjahliðiin. 

Tälle näytti ajelu viimeiset 30km. Välillä edessä oleva auto katosi ja oltiin ihan täysin sokeita. Tuossa tien reunassa on keltaiset tiemerkit 10m välein ja nekin katos välillä. Lumisade vielä olisi ihan mennyt, mutta tuuli lennätti sitä lunta jokaisesta astekulmasta. Välillä ei tiedetty, että ollaanko jyrkänteen reunalla vai onko vieressä tasaista maata, kun kaide katosi. Meillä oli onneksi isompi auto, mutta yksi pariskunta teki fiksusti ja kääntyi takaisin pikkuisella Fordillaan, sillä ei olisi päässyt penkkojen yli.

Oltiin saatu tarpeeksemme lumipyryssä ajamisesta, joten pysähdyttiin Egilsstaðiriin. Siellä soitettiin tiepalveluun, missä sanottiin teiden olevan suljettuna, mutta huomenna pitäisi avautua. Eipä sen kummempia kuin peruuttamaan hotellia Akureyristä ja varaamaan uutta majoitusta, mikä löytyi todella helposti ja nopeasti. Vaikka Egilsstaðir on ihan pikkukaupunki, löydettiin paikallinen ravintola, mikä oli todella mainio! Siellä oli jopa vähän edullisempaa syödä, kuin Suomessa, mikä in Islannissa äärimmäisen harvinaista. Mentiin syömään, törmäsin vaihtarikaveriin samassa ravintolassa (ja tietysti olin ajatellut, että turha laittautua kun ketään en tunne) ja sen jälkeen unille. Seuraavassa postauksessa vuorossa on kolmas ja neljäs päivä.

Ja! Elli toimii ensi syksynä tutorina JSBE:n maisterivaiheeseen tuleville! JEEE! Ihan huippua! 

aloitan kumartamaan,

Ja!

Kaikella ivallisella rakkaudella:

Yeah. 

Ensi kertaan,

räjähdän.