(Älkää edes kysykö, onko Svartia ikävä. Oon lopettanut sen kuvien katsomisen, etten pillahda itkuun.)
Suklaamunia lähikaupassa. Noi on siis mun pään kokoisia ja painaa kilon. Eli ostan niitä varmaan kolme ja itken allergiani kanssa.
Siinä se (taas) on, uusin musteläiskäni, Ragnarök eli maailmanlopun taistelu. Tällä hetkellä teksti näkyy pikkuisen, mutta ehkä kesällä sheivaan näkyviin. Ihanaa kun on syy, miksi vetää päästä osa kaljuksi, kun kokonaan en uskalla hiuksia pois ajella.
Reissuja en ole tehnyt paljoakaan, itseasiassa harmillisen vähän. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta on mulla ollut sen verran hauskaa, etten oo ees kunnolla hoksannutkaan koko asiaa. Nyt vasta, ja siksipä kerronkin niistä parista reissusta, mitä oon tehnyt.
Reykjavík on aika pieni kaupunki, joten se on aika nopeasti nähty. Useimmat turistit ja vaihtarit lähtevätkin kiertelemään ympäri saarta, joko vuokraten auton porukalla tai kulkemalla lyhyempiä etäisyyksiä bussilla. Turistien keskuudessa myös päivän kestävät kiertoajelut ovat suosittuja, koska sää on petollinen ja osa turisteista on oikeasti tyhmiä.
Viðey on pikkusaari tuossa Reykjavíkin kupeessa. Siellä oli parit talot, raunioita sekä Yoko Onon Imagine Peace Tower. Ajateltiin aluksi, että koska saari on vain muutaman kilometrin mittainen, kävelisimme sen ympäri parissa tunnissa. Kuinka ollakaan, siellä meni melkein neljä tuntia, eikä edes ehditty kiertää kaikkea, mitä oli tarkoitus!
Kun kuvaa zoomaa, keskellä kiven päällä on hylje! Niitä on itseasiassa kuvassa kaksi, toinen on valkoinen ja se makoilee ulkonevalla rannalla, keskihylkeestä katsottuna vasemmalla ylhäällä. Näyttää lumikasalle, mutta sitten se alkoikin liikkua!
Toinen reissu oli ESN:n järkkäämä reissu Akureyrin kaupunkiin. Akureyriin ajeltiin 6-7h, mutta matkalla tehtiin ainakin yksi pysähdys liikaa. Mutta ainakin yksi ihan huippupysähdys oli Kaldin panimolle, missä oli kirjaimellisesti hanat auki.
Yaz!
Akureyriin saavuttiin siis perjantaina, ja lauantaina osa lähti laskemaan hiihtokeskukseen ja osa vuokrasi auton ja kierteli ympäri. Menin itse vetrestämään muistoja lautailun parissa, ja ai että, miksi viime kerrasta on niin kauan? Kaikki sujui laskujen suhteen moitteettomasti, mutta aloin epäillä välinevuokraajien vihaavan minua. :'D Aluksi sain rikkinäisen laudan, ja vaihdettuani sen toiseen, kävi ilmi, että toisen laudan siteiden väli oli liian suuri, ja jouduin jännittämään laskuissa lihaksia jatkuvasti. Tämä olisi ollut vielä ihan siedettävää, mutta kun käytiin kokeilemassa laskemista puuterilla... Seuraavana päivänä tiesi, että oli tullut urheiltua!
Nice try, välinevuokraamo.
Laskettelun jälkeen mentiinkin takaisin keskustaan, ja jotkut urheat lähtivät toiselle panimovierailulle ja hakemaan vauhtia pitkään iltaan. Seuraavana päivänä halukkaat lähtivät laskemaan uudestaan, mutta omassa porukassamme otettiin rauhallisesti, kierreltiin ympäri Akureyriä ja odoteltiin paluumatkalle lähtöä.
Rakkautta liikennevaloihin!
Voin luvata, että sitten kun palaan Suomeen, en valita säästä (ainakaan ekaan kuukauteen)! Jo pelkästään, kun palasimme Akureyristä, sää vaihtui jäätävän sakeasta lumipyrystä selkeään revontulimaisemaan ja tähtitaivaaseen. Sää onkin myös islantilaisten lempparipuheenaihe, mutta useamman varoituksen olen saanut, että sää on oikeasti vaarallinen. Aamulla voi paistaa aurinko, iltapäivällä voi sataa räntää, ja se voi jäätyä illaksi. Pohjoisessa voi olla poutaa ja aurinkoista, mutta Reykjavíkissä on lumimyrsky. Sään oikukkaan luonteen takia tulee varautua siihen, että reissut ja retket peruuntuvat. Majoituksissa ja autoissa kannattaa siis tarkastaa peruutusturva, jottei mene hukkaan satoja egejä.
Sanoinkin tuolla kirjoituksen alussa, että turistit (osa, tietty) ovat oikeasti tyhmiä. En heti alkuun halunnut aloittaa paasaamista, mutta nyt sen teen. Islannin sää on petollinen ja jopa vaarallinen, ja joka vuosi jokin turistiporukka jää jumiin autolla vuoristolle. Offroadilla ajaminen on kielletty laissa, enkä edes halua tietää, millaisia summia täällä peritään sakoista... Myös näkemisen arvoiset kohteet ovat luonnon tekemiä muodostelmia, ja silloin siellä määrää ihan eri voimat, kuin viranomaiset. Kun tuli ensimmäiset uutiset turistin kuolemasta ja turistiryhmien päätymisestä vaaratilanteisiin varoituskylteistä huolimatta, jotkut vitsailivat evoluutioteorian tekevän tehtäväänsä (mikä nauratti... tai sitten ei). Eli ihan oikeasti, do not go tarkoittaa DO. NOT. GO!
Näitä vaaratilanteita voi välttää tottelemalla kylttejä, mutta sääilmiöihin voi varautua lataamalla ilmaisen applikaation nimeltä Veður. Se on aivan mainio! Veðurin kautta tulee ilmoitus aina, kun sää on vaarallinen tai siinä on jotain huomioitavaa, esimerkiksi voimakkaat tuulet, myrskyt, lumipyryt ja siinä on samalla yleinen säätiedotus. Myös auringon uv-säteilyistä tuli varoitus ja kehotus aurinkolaseihin ja aurinkorasvaan, tätä tarvittaisiin Suomessakin!
JA HEI! Kaikki, jotka ootte saaneet jo tiedon omasta vaihdostanne, superpaljon ONNEA! Ihan huikeita aikoja tiedossa, uusia ihmisiä, paikkoja ja kokemuksia!
Vorglühn!
Ja!
Kaikella ivallisella rakkaudella:
Yeah.
Ensi kertaan,
räjähdän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti